Café Ursula

Jos otat Helsingissä raitiovaunun 3b Olympiaterminaalin päätepysäkille ja kävelet 500 metriä Kaivopuiston läpi, pääset Café Ursulaan.

Keskustan laitamilla, aivan laivareitin varrella, näköalalla Suomenlinnaan (Linnoitukseen, jota ei koskaan voitu vallata, koska sen muurit ovat jopa 10 metrin paksuiset. Sinne sijoitettiin sodan aikana valonheittimiä estämään lähestyviä vihollisen hävittäjiä pommittamasta kaupunkia. Itse asiassa tuskin 10 prosenttia pommeista osui kaupunkiin.) – on Café Ursula. Pieni kahvila on yksi Helsingin kauneimmista paikoista meren rannalla, Kaivopuiston päässä. Veden äärellä sijaitsevasta kahvila Ursulasta markiisin alla avautuva näkymä veden yli oli ja on edelleen ainutlaatuisen kaunis ja sillä on pitkät perinteet.

Kahden naisen vuonna 1952 perustama kahvila on kehittynyt pienestä kioskikahvilasta todelliseksi kahvila-ravintolaksi. Sen on suunnitellut arkkitehdit Markus ja Irmeli Visanti. Henkilökunta on pukeutunut perinteisiin suomalaisiin pukuihin. Café Ursula on aina lahjoittanut voittonsa hyväntekeväisyyteen. Monet asiakkaat tulevat kaukaa nauttimaan Ursulan näkymistä ja palvelusta. Koska kahvila sijaitsee lähellä joitakin ulkomaisia suurlähetystöjä, farkkuihin ja solmioihin pukeutuneet asiakkaat ovat kiinnostavia vieraita.

Täältä voit katsella lähteviä juhlavalaistuksessaan loistavia autolauttoja, erityisesti iltaisin, ja kehittää kaukokaipuuta vieraille maille ja rannoille.

Café Ursula oli ja on myös jäähyväistapaamispaikka. Pitkän Suomessa oleskelun jälkeen tarkastelee kaikkea, ajattelee Karjalan synkkiä metsiä, Lapin karuja tundra-alueita, laiskasti lipuvaa Kemijärveä tai Inarin lähellä virtaavaa vuolasta Juutuanjokea. Mielessään näkee jälleen kerran porolaumat tundralla ja sen, kuinka ne täysin välinpitämättöminä tukkivat tiet, sekä monet veden äärellä sijaitsevat kesämökit, eikä koskaan väsy muistelemaan tuhansia järviä, jotka kimaltelevat kuin timantit auringonpaisteessa.

Café Ursula on matkan päätepiste maassa, jossa hiljaisuus ja hidastaminen ovat elämän piirteitä, jossa voit kokea ajan rauhan – ja jättää sen taaksesi.

…

Kun hän astui Café Ursulaan vuosia sitten, hän ei tiennyt, että se olisi toistaiseksi hänen viimeinen vierailunsa Suomessa. Luonto, maiseman mystiikka, ihmisten avoimuus ja rento kanssakäyminen vangitsivat hänet edelleen; hänet vangitsivat hetket, jotka olivat hänelle uusia ja jotka symboloivat epävirallisuuden ja vapauden kaipuuta.

Elämän säröt muuttivat hänen suunnitelmiaan.

55 vuoden jälkeen Café Ursula on yhtä vilkas kuin ennenkin, hieman nykyaikaisempi, mutta näkymä merelle, kaukokaipuu, hidastus ja ennen kaikkea vanhat muistot ovat edelleen läsnä kahvilassa.

Ja se on hyvä asia.