Hän

Hän käveli, kompasteli kadulla, tiellä ja käytävillä

Hän oli hieman, vähän, paljon humaltunut, mutta tupakka maistui hyvältä hänen punaiseksi, ruskeaksi, violetiksi maalattujen huulten välissä leväten 

Kulmalla seisominen sai hänet näyttämään prostituoidulta, ilotytöltä, huoralta, mutta hän ei pystynyt poistumaan, ja joka perjantai, lauantai, sunnuntai hän löysi itsensä täältä, sieltä, mistä

Hän ei vielä tiennyt mistä, synnistä, Berliinistä hän itsensä illan, tai aamun lopussa löytää, hänen ystävänsä hänet jossain vaiheessa iltaa aina jättää, koko illan aikana ei yhtään hetkeä hengähtää, hengittää, henki jättää

Hänellä oli uusi tapa, keino, konsti selviytyä, selvitä hengissä, taas hengittää, ja jos sen tämän hetkinen toimii, miksi vaihtaa, muuttaa tapaansa, muuttu-a

Ja tottakai nyt tällainen, no millainen, no sellainen, henkilö tietäisi, mitä hän tekee itselleen, hän jatkaa iltaan syntiseen, tottakai se loppuu lyömiseen

Hän-en pitäisi tietää paremmin, hänet kasvatettiin fiksummin, hän ei ole sellainen, mikä vitun sellainen

Hän tiesi, että housut, hame, mekko sellainen- paljastava, liika pieni, räsä, epäkohtuullinen, aiheuttaisi tottakai sen, että monella tulisi mieli, sillä hän tiesi, että jossain vaiheessa tulisi pakosta paha mieli

 Koska “kuka muka pukeutuu tolleen jos ei haluu että sitä tuijotetaan ilta kolmeen, mä en enää usko loveen, ai että mä oon komee”

Hän kuuli miehen sanat törkeät, katse hänen synkeä, etsi silmiä lempeitä, ystävällisiä, sydämmellisiä, rakastavaan hän joutuu tyytymään, ei rakastavia hänelle, vaan hänen keholle, kropalle, muodoille

Hän löysi itsensä tilanteesta epätoivoisesta, tönköstä, ratkaisemattomasta, sillä hän tiesi että tämä liemi john hän on itsensä loitsunut, laukeaisi vain hänen ymmärtänessään, että prinssi rohkea, unelmapoika on vain joku rottapoika